Kajaanin kaupunginteatterissa lauantaina 18. tammikuuta ensi-iltansa saava Sovinto on varsin erikoinen esitys, sillä sitä ei ole käsikirjoitettu, eivätkä edes näyttelijät etukäteen tiedä, millainen kustakin näytöksestä tulee.
Sovinto-esityksessä pohditaan kysymystä, miksi minusta tuli sellainen kuin olen?
Sovinnon kymmenen näyttelijää tekevät esityksessä matkan omaan menneisyyteensä. He pyrkivät tekemään sovinnon omien traumojensa ja pelkojensa kanssa. Tämän he tekevät omana itsenään, piiloutumatta roolin taakse.
Näyttelijät ovat tonkineet sisintään ja elämäänsä jo viime keväästä asti, jolloin he aloittivat yhteiset hahmoterapia-istuntonsa.
Menneisyydestään voi löytää yllätyksiä
Kun ottaa eletyn elämänsä suurennuslasin alle, saattaa jopa yllättyä siitä, mitä löytää.
– Joitakin jo tiedossa olleita ovia on auottu, mutta myös joitain aivan uusia, kertoo näyttelijä Kari Suhonen.
– Kun aloittelimme tätä prosessia kuvittelin, että minulla ei ole menneisyydessäni käsittelemättömiä asioita, mutta kyllä niitä on löytynyt. Joitain asioita oli jäänyt selvästi keskeneräisiksi ja vaivaamaan mieltä. Niiden kanssa oli syytä päästä tekemään sovinto.
Kari Suhonen ei katso Sovinto -esityksen valmistelun yhteydessä käymänsä terapian suorastaan muuttaneen itseään, mutta sanoo, että on tuntunut hyvältä myöntää asioita itselleen ja tehdä sovintoja niiden kanssa.
– On ollut tosi hurjaa käydä hahmoterapian kautta asioitaan läpi. Olen välillä ollut aikamoisissa syövereissä, ja on ollut jopa tuskaisen vaikea käsitellä osia menneestä elämästään. Mutta aina jonkun asian työstettyään, on ollut parempi ja helpottuneempi olo, sanoo Suhonen.
Omien tunteiden, pelkojen ja traumojen käsittely yhdessä työryhmän kanssa on yhdistänyt Sovinto -esityksen näyttelijät ja ohjaajan äärimmäisen tiiviiksi porukaksi.
– Sitä on vaikea edes pukea sanoiksi, kuinka läheiseksi olemme tulleet. Tunne koko ryhmää ja kaikkia sen jäseniä kohtaan on niin kokonaisvaltainen, että sitä on vaikea edes käsittää, Suhonen kuvailee.
Tunkioita tonkimalla läsnäolevaksi
Sovinto -esityksen valmistelu on opettanut näyttelijöille erityisesti läsnäolon jaloa taitoa.
– Minulle läsnäolo tarkoittaa sitä, että hyväksyn sen, miltä minusta juuri nyt tuntuu. Jos olen surullinen, tunnistan ja hyväksyn sen. Jos minusta toisaalta tuntuu siltä, että en juuri nyt pysty olemaan läsnä, niin tunnistan senkin ja hyväksyn sen, ja sitten vain olen, miettii Suhonen.
Sovinto -esitystä ei suositella alle 16-vuotiaille.
– Emme voi aivan tarkkaan tietää, mitä tuleman pitää ja mitä näyttämöllä puhutaan. Siellä saattaa tulla eteen asioita, jotka eivät ole kovin nuoren ihmisen korville sopivia. Toisaalta se, että näyttelijänä näkisin yleisössä lapsen, saattaisi rajoittaa sitä, mitä suustani päästän ja rakentaa esteen Sovinnon vaatimalle avoimuudelle, pohtii Suhonen.
Kari Suhonen kannustaa kaikkia oman elämänsä tonkimiseen.
– Kaikilla meillä on elämässämme asioita, jotka ovat jääneet puolitiehen. Ne ovat kuitenkin tehneet meistä sellaisia kuin olemme. Suosittelen kaikille, että rohkeasti vain lähtevät tonkimaan omia tunkioitaan.
Kajaanin kaupunginteatterin Sovintoa esitetään seitsemän kertaa, ja kaikki käsikirjoittamattomat näytökset tulevat olemaan erilaisia. Päästäkseen kiinni kokonaisuudesta pitäisi kai siis katsoa joka näytös.
– Nimenomaan näin, Suhonen vahvistaa.