Kalervo Uutun pääkopassa muhivat jo uudet runot ja tarinat. Hän sanoo, että kolmaskin trilogia saattaa tulla, mutta missä muodossa – sitä hän ei vielä tiedä.
– Häätyy sanua, että ei ole pää vielä tyhjä. Semmosia outoja ajatuksia sielä liikkuu. Jotaki sieltä vielä varmhanki tullee, hän sanoo ja koputtelee etusormella ohimoaan.
Ylläksen metsäteatterissa "Ihmisen Ringissä" esitetään parhaillaan Uuttu-Kallen uusimman trilogian kolmatta osaa – päätösjaksoa, joka on nimeltään "Kansani on lauluni". Toinen osa sai nimen "Laulu pienestä kansasta".
Tuo Ylläksen laulunäytelmä syntyy liki seitsemänkymmen teatteriharrastajan voimin. Ihmisiä on mukana pääosin Länsi-Lapin kunnista, mutta joitakin aina Oulusta saakka. Näytelmän ohjaa, kuten trilogian edellisetkin osat, rovaniemeläinen näyttelijä-ohjaaja Hannu Friman. Näytelmän tuottajaorganisaationa on erillinen teatteriyhdistys.
Friman sanoo, että Uutun teksteihin pohjautuvat sarjat ovat ainutlaatuisia Suomessa. Ne ovat hänen mukaansa suuria ja ainutlaatuisia myös tuotantoina.
Kalle pärjää ilman tietokonetta
Kalervo Uuttu sanoo olevansa ruutupaperikirjoittaja - lyijykynämies, joka aikoo loppuelämänsäkin selvitä ilman tietokonetta ja matkapuhelimen erikoisohjelmia.
– Tytär kirjottaa puhthaaksi ne koukerot, jokka siihen paperille väännän, hän naurahtaa ja hieroo harmaata partaansa.
– Ja saapi sanua, että hyvin olen runoni ja tarinani julki saanu. Niinku tästäki näytelmästä nyt näkkee. Ei tartte hävetä kenenkhän meän tekijöitten. Kyllä tämä kannattaa meän omaksi tunnustaa, hän sanoo ja mainitsee erityisesti tekstiensä dramatisoijan, rovaniemeläisen Esko Janhusen ja tietenkin ohjaaja Frimanin.
– Pojat ovat minua siihen lajhin minua piiskanhet, että saivat aikhan tämän trilogian.
Että nuo ihimiset jaksavakki...
Näyttelijät, tanssijat, koreografi, muusikot, puvustajat, maskeeraajat, teknikot, ja tekniikan avustajat saavat Kallelta myös erikoishuomion. Kaikki saavat. Ja tietysti lapset; nuorin lettipää heistä vasta 4-vuotias.
– Että nuo ihimiset jaksavakki. Töittensä ja koulujensa pääle tulevat vielä tänne humpuukhin. Koko kesän ovat täällä rynnänhet ja laulanhet, eiväkkä väsy.
Harjoituksissa on kahvipaussi. Kalle puhuttelee vähän kaikkia. Asettuu sitten nurkkaan istumaan. Kanttiini on tärkeä paikka ja sen pitäjät. Muuten ei harjoituksissa jakseta.
Kalle viisaa sormella musikantteja.
– Ilman näitähän laulunäytelmä ei olis mikhän, hän toteaa ja osoittaa Tatu Kantomaata, Timo Rehtosta ja Erling Fredrikssonia.
Pellolainen Jari Vanha on säveltänyt Kallen runot.
Kirjakin on ilmestynyt - Ajan kielain
Kalle istuu Ihmisen Ringin katsomossa ja seuraa näytelmän harjoituksia. Hän sanoo olevansa siellä niin kuin varalta. Että jos tulee jotakin kysyttävää. Ohjaja Friman pitää sitä hyvänä asiana. Tekstit elävät vielä näyttämövaiheessakin.
Uuttu-Kalle kaivaa muovipussista kirjan ja näyttää. Kirjan nimi on Ajan kielain. Melko tuore. Siinä on Kallen runoja – runoja Lapista – yksissä kansissa helpostikin 150 sivua.
– On niitä vain ja paljon jäi poijeski, hän huomauttaa.
– Siinä on runoja Velhosta ja sitte näistä viimesistä näytelmistä. Näin enimmilthän.
Uuttu-Kalle pysäyttää toteamalla:
– Todellinen suuri taide tässä maassa syntyy suurten tuskien ja pienten apurahojen kautta.
Kannustusta tuleville polville
Viestintä Tarmio on Kallen kirjan kustantaja. Kari Jämsä ja Pekka Tarmio näkevät, että Kalervo Uutulla on lahja kirjata paperille hetket ja tunnelmat. Miehet ovat kirjaan esikirjoittaneet, että Kallen elämänmyönteinen näkemys menneiden polvien selviytymisestä Lapin ankarissa oloissa voidaan nähdä kannustuksena myös tuleville polville.
Kalle tähdentää samaa:
– Jotta tietäisi mihin mennä, on hyvä tietää, mistä on tullut..
Ja kaikkihan sen tietävät, että tuollaista kirjoittavalla miehellä täytyy olla harvinaisen herkkä muisti- ja kirjaustaito. Kun siihen liitetään mielikuvitus, niin Kallen käsittelyssä mytologia muuttuu todeksi. Toistasataa runoa hän muistelee kirjoittaneensa.
– Kirjastohan on hyväksi avuksi. Sieltä löytyy vinkkejä.
Ensi-illasta liikkeelle keskiviikkona
Äkäslompolossa Ylläksen metsäteatterissa eletään taas hektisiä hetkiä, kun keskiviikkona, 3. syyskuuta "Kansani on lauluni" lähtee ensi-illasta liikkeelle. Esitys alkaa kello 20.
Mitä on nähty ja mitä nähdään? "Pieni kansani laulu" -trilogia lähti liikkeelle 1800-luvun alusta. Toinen osa toi katsojat 1900-luvulle.
Kolmas ja viimeinen seuraa aiemmista näytelmistä tutuksi tulleen suvun elämää sodanjälkeisestä ajasta näihin päiviin saakka. Tuntureihin tulevat hiihtohissit, alkaa moderni matkailu ja julma kiinteistöbisnes.
Mutta kansa urheilee. Ruuskasen EM-kultakeihäskin siellä lentää.
Laulunäytelmä kuljettaa katsojaa monissa tunnelmissa ja tunteissa; itkuntuherruksesta remakkaan nauruun saakka.
Ohjaaja Hannu Friman kehuu Ihmisen Ringin hyväksi ulkoteatteriksi. Sen on Kolarin kunta rakentanut ja katsomoon mahtuu 800 ihmistä. Edelliset näytelmät ovat keränneet yhteensä liki 10 000 katselijaa.
Valot syttyvät. Musiikki lähtee liikkeelle. Esitys alkaa. Upea näky metsässä tunturikerojen keskellä.