Lappeenrannan kaupunginteatterissa kantaesitetään venäläisestä kauppiassuku Wolkoffista kertova näytelmä. Itse tarina sijoittuu edelleen olemassa olevaan taloon ja siinä asuneeseen Wolkoffin sukuun. Nykyisin museona toimivassa talossa asui neljä Wolkoffin sukupolvea, jotka tunnettiin Lappeenrannassa erityisesti kauppiassukuna. Vahvan muistijäljen kaupunkiin jätti myös pelottavan venäjän kielen opettajan maineessa ollut Anna "Ana" Wolkoff.
Perhe vaikutti näkyvästi varuskuntakaupungin sivistyselämässä, mutta vain harva sai tutustua heidän kotinsa rikkaaseen tapakulttuuriin. Museona toimiva Wolkoffin talo on yksi Lappeenrannan vanhimmista säilyneistä puutaloista.
Nyt kantaesitettävä näytelmä Wolkoffin talossa pyrkii valottamaan tätä kiinnostavaa osaa lappeenrantalaisesta paikallishistoriasta. Näytelmän on käsikirjoittanut Helena Anttonen, joka myös ohjaa sen. Lappeenrannan kaupunginteatterin entinen johtaja ehti kypsytellä aihetta pitkään, mutta vasta nyt freelancerina hän sai tarinan tehtyä.
- Tämä on neljän sukupolven tarina, oman kaupungin ja suvun historia. Tämä on myös kurkistus tähän päivään, monikulttuurisuuteen ja siihen melkeinpä kansainvaellukseen, jota Lappeenrannassa nyt eletään, kuvailee Helena Anttonen.
Tarinaa varten Anttonen luki kaiken materiaalin, mitä suvusta sai käsiinsä. Lisäksi hän teki parikymmentä henkilöhaastattelua, joista välittyy arvokkaita muistoja juonen tueksi.
Epookkinäytelmä luottaa perinteiseen teatterikieleen
Wolkoffin talossa kulkee pitkässä aikaperspektiivissä. Näytelmä ulottuu vuodesta 1870 vuoteen 1983. Tarina solmii yhteen suvun elämän faktoja, Suomen ja Venäjän yhteistä historiaa sekä kuvitteellisia tapahtumia. Näyttelijät ottivat tuntumaa aikakauteen, kun ensimmäinen lukuharjoitus pidettiin tietysti - Wolkoffin talossa!
- Näyttelijöille tuli heti tuntuma siitä, kuinka talossa on oltu ja eletty, missä sängyssä on nukuttu ja missä kokeita korjattu, nauraa Anttonen.
Kahta kulttuuria yhdistävä näytelmä tuo kuuntelijoiden korviin myös monipuolisen kielikattauksen.
- Kaikkea kuullaan! Paikallista murretta, sivistynyttä suomea ja tietysti myös venäjää. Meillä on onni, että näytelmässä on mukana peräti kolme Pietarissa opiskellutta näyttelijää, Anttonen hehkuttaa.
Näytelmä on luultavasti epookin ystäville mieleen. Anttosen mukaan se pyrkii uskollisuuuteen aikakaudelle ja sen tapakulttuurille. Myös ilmaisu on perinteistä.
- Samaa sielua me tavoittelemme, joka Anassa eli!
Pelätty "Ana" oli väärinymmärretty - silti voimakastahtoinen
Yksi Wolkoffin perheen mieleenpainuvimmista hahmoista oli kieltenopettaja Anna "Ana" Wolkoff. Hän oli pelätty ja valtavan voimakastahtoinen opettaja, jonka ankarat opetusmetodit elävät edelleen legendoina.
Nuorta ja vanhenevaa Anna Wolkoffia näyttelevät Lappeenrannan kaupunginteatterin näyttelijät Anna-Kaisa Makkonen ja Marja-Liisa Ketola. Anna-Kaisan mielikuva Anasta on intohimoinen, venäläinen nainen, jota pelättiin, mutta josta myös pidettiin.
- Ehkä hän oli pelätty hahmo kulttuurierojen vuoksi. Toisaalta hän oli varmasti myös jossakin määrin väärinymmärretty toimiessaan siinä ajassa, sotien jälkeen ja opettaessaan Suomessa venäjää suomalaisille, Anna-Kaisa Makkonen pohtii.
Samoilla linjoilla on Anna Wolkoffia hänen loppuvuosinaan näyttelevä Marja-Liisa Ketola.
- Hän oli varmasti väärinymmärretty, eikä tarkoittanut kaikkea, siten miten se tulkittiin. Monet oppilaat ovat kertoneet, että Ana oli toki vaativa, mutta myös kannustava, kertoo Ketola Wolkoffin talon viimeisestä asukkaasta.
Anna-Kaisa Makkonen sanoo ymmärtävänsä esittämäänsä hahmoa nimenomaan venäläisyyden ja kielen opettamisen kautta.
- Olen itse ollut 4 vuotta Pietarissa ja siellähän toimii edelleen hirviömäisiä opettajia! Ei Anan tapa ole siellä mitenkään poikkeuksellinen tapa opettaa.
Vaikka Anna Wolkoff varmasti oli melkoinen persoona, uskovat tekijät hänen viimeisinä elinvuosinaan jopa katuneen temperamenttista käytöstään.
- Tulimme ohjaan kanssa siihen tulokseen, että Anna ei ehkä olisi kaikessa enää samaa mieltä - vanhuus ja viisaus menivät läpi. Mutta mihinkäs Anna luonteestaan pääsi, hän oli temperamenttinen, vaikka ei viime vuosinaan enää olisi jaksanutkaan, sanoo Ketola.
- Mutta ei tämä ole näköispainos, eikä siihen kukaan pystyisikään!