Eero Mäkelän alias Antero Kyläsepän nykyinen elämä alkoi hieman yli viisikymppisenä. Aikaisemmassa elämässään Mäkelä oli omistanut useita kymmeniä ihmisiä työllistäneen metallialan yrityksen, mutta hän luopui siitä ja alkoi tehdä sitä, mitä oli aina halunnut tehdä: lauluja ja laulunäytelmiä.
Kun laulunäytelmiä alkoi syntyä, piti tietenkin olla paikka, missä niitä esitetään. Mäkelä ei ollut tottunut tekemään turhaa työtä, ja niinpä hän perusti kesäteatterin, missä omia näytelmiä voi esittää. Näytelmiä Kyläsepän kesäteatterissa on pyörinyt jo 1990-luvun loppupuolelta asti.
Vain Eero Mäkelä itse tietää, mitä uurastus on vaatinut: avointa, anteliasta ja ihmisrakasta luonnetta päästää joka kesä tuhannet ihmiset oman kotinsa pihapiiriin katsomaan teatteria.
– Se vaatii halua olla ihmisten kanssa, halua ilmaista tunteita ja nähdä ihmisiä. Saada ihmisiä tulemaan meille, ei me kerittäisi kuitenkaan jokaisen kotiin menemään. On se myös halua avata oma koti ihmisille. Tämä on myös halua vain tehdä sitä, mistä pitää, ja ehkä siinä on myös halua näyttää! Näyttää, että rippikoulupohjaltakin voi tehdä tällaista!
Pyörivä katsomo ja vaihtuvat näyttämöt
Kun Eero Mäkelä tiesi, miten koneet toimivat, hän myös rakensi kesäteatteriin suuren pyörivän katsomon, joita ei Suomessa kovin monta ole – keskellä maaseutua ei tiettävästi yhtäkään.
Pyörivästä katsomosta on säveltäjä-tuottaja-käsikirjoittaja Eero Mäkelä selvästi ylpeä vielä tänäkin päivänä, ja siitä iloitsevat myös näyttelijät ja ohjaajat.
Katsomo antaa mahdollisuuden käyttää näytelmässä monia eri näyttämöitä. Kun tapahtumat vaihtuvat, vaihtuu näyttämökin ja katsomon ja siinä istuvan yleisön voi kääntää sutjakkaasti mukana. Yleisö kiittää.
– Meillä käy väkeä kaukaa kuten bussilasteja Salosta, Turusta, Helsingistä. Tässä saa olla ihmisenä ihmisten joukossa. Sitä paitsi Kyläsepän teatterissa ei sada koskaan, koska meillä on kunnon suojat.
Näytelmät tavallisten ihmisten elämästä
Vain Mäkelä itse tietää, miten paljon työtä kaikki vaatii. Jokioisilla Luodesuolla kun syntyy kaikki. Siellä kirjoitetaan näytelmät, siellä ne sävelletään, siellä ne harjoitellaan, siellä tuotetaan ja esitetään. Siellä trahteerataan yleisö.
Viisi kuukautta vuodesta menee yhden laulunäytelmän valmistamiseen. Iltayöt kuluvat koneen ääressä. Mutta kyllä se on hauskaakin.
– Sitä paitsi minulla on ohjenuorana aina ollut sanonta, että kuka löhöö, niin se lahoo. Mitä minä tuolla sisällä tekisin ellen tekisi jotain tällaista. Kun tekee näytelmiä, siinä saa keskusteltua itsensä kanssa. Siinä joutuu menemään niin syvälle itseensä ja omaan sieluunsa, että oikein vihlaisee.
– Toivottavasti olen myös oppinut ymmärtämään jotain elämästä. Minun kirjoittamani näytelmät ovat kaikki tästä hämäläismiljööstä, ne kertovat tavallisten ihmisten elämästä, tavallisesta hämäläisestä ihmisestä, Eero Mäkelä kertoo.
Hämäläisessä maisemassa kulkee myös tämän kesän näytelmä. Se on salaisuus, josta ei ennen ensi-iltaa kerrota vielä yhtään mitään.
Teatteriyhdistys on yhtä kuin oma perhe
Kesäteatterin tekeminen vaatii tietenkin sitoutumista myös näyttelijöiltä ja huoltohenkilökunnalta, mutta myös omalta perheeltä. Mäkelän perhe on perustanut teatteriyhdistyksen.
– Teatteriyhdistyksessä on meidän perhe. Muita me emme siihen huolikaan, koska minä en halua vieraita ihmisiä pihalleni sanomaan, että nyt tehdään noin tai ei tehdä näin.
Kuluva kesä saattaa olla viimeinen, kun Eero Mäkelä alias Kyläseppä kantaa vastuuta Kyläsepän teatterista Jokioisten Luodesuolla. 85-vuotias on sitä mieltä, että jo olisi nuorempien aika ottaa ohjat.
– Todennäköisesti meillä tapahtuu sukupolvenvaihdos. Mutta tämä ei tarkoita sitä, että nuoremmat veisivät minulta kynän!