Miehen työ ja Paha perhe -elokuvien tekijä, palkittu elokuvaohjaaja Aleksi Salmenperä innostui Q-teatterin näytelmästä Häiriötekijä niin paljon, että päätti tehdä siitä elokuvan.
-Näytelmä oli kuin raikas lasi vettä. Kun me lähdimme teatterista, niin leikkaaja Samu Heikkilä sanoi, että miksei tuollaista elokuvaa tehdä Suomessa tai ylipäätään. Ensimmäinen ajatus oli, ettei sellaista voi tehdä, Salmenperä muistelee teatterikokemustaan.
– Kyllä se oli minulle ensisijaisesti komedia, vaikka siinä oli erittäin synkkiä näkyjä ja painajaismaisia tilanteita. Mutta en muista milloin olisin edellisen kerran nauranut niin paljon, Salmenperä kertaa.
Näytelmän episodit, sketsit tai kohtaukset tapahtuvat kaupungissa, ehkä Helsingissä, ihmisten omissa kodeissa ja muualla, enimmäkseen yöllä. Häiriötekijä ei jättänyt Salmenperää rauhaan. Hän päätti ottaa yhteyttä näytelmän ohjaajaan ja elokuviensa luottonäyttelijään Jani Volaseen.
– Pystyitkö näkemään, että joku haluaa tehdä Häiriötekijästä elokuvan, näyttelijä, ohjaaja Jani Volanen?
– En. Muuten minä olisin tehnyt sen itse. Kävin näyttelemässä elokuvassa ja kirjoitin siihen muutaman uuden kohtauksen, mutta muuten en tarkoituksella ollut elokuvan kanssa missään tekemisissä. Olisin muuten ruvennut nillittämään jokaikisestä muutoksesta, Volanen naurahtaa.
Leikkausvaiheessa oleva episodielokuva on esillä Göteborgin elokuvajuhlien Works in Progress -esittelysarjassa yhdessä toisen kotimaisen, Kätilö-elokuvan kanssa.
– Elokuva on sellainen synkän ja komedian yhdistelmä. Me olemme innoissamme niistä episodeista mitä me olemme nyt leikanneet, mutta me ei olla päästy vielä näkemään kokonaisuutta. Me haluamme antaa katsojalle koko rahalla. Kerrankin. Sanomasta ei kannata puhua. Varman päälle tekeminen, se ei ole koskaan hirveästi kiinnostanut, Salmenperä kuittaa.
Näytelmän käsikirjoitus syntyi ryhmätyönä
Häiriötekijä-näytelmän käsikirjoitus syntyi niin sanotusti työpajatyöskentelystä. Volanen on käyttänyt metodia aiemminkin, muun muassa Studio Julmahuvi ja Ihmebantu -sketsisarjoissa televisiossa.
– Yhdessä ideoidaan. Hyviä ideoita viedään eteenpäin, huonot ideat heitetään roskiin ja loppujen lopuksi karsitaan, kunnes jäljellä on se kokonaisuus. Se on sellainen työtapa, jota olen vaalinut siitä saakka, kun itse olin näyttelijä, joka oli käsikirjoittaja mutta ei vielä ohjaaja, Volanen sanoo.
Lähes alusta asti q-teatterilainen Tommi Korpela tuntee kollegansa työmetodit jo vuosien takaa.
- Jokainen tuo päivittäin uusia ideoita. Niitä pitää tuoda vaikka kolme joka päivä ja sitten niitä käydään yhdessä läpi ja suurin osa heitetään vaieten roskikseen suoraan ja ne, jotka vaikuttaa edelleen hyviltä ideoilta, niitä lähdetään jatkokehittelemään. Se on oikeastaan se prosessi. Ihmebantua tehdessä, kuten tätäkään tehdessä ei ollut idea se, että lähdetään tekemään ihan helvetin synkkää komediaa, vaan se maailma synnyttää itse itsensä, Tommi Korpela tarkentaa.
Entä miten näytelmästä saatiin sitten syntymään lopulta elokuva, ohjaaja Aleksi Salmenperä?
– Kun kaikki materiaali on lähtökohtaisesti ensemblen tekemää, kirjoittamaa, näyttelijöillä on ollut tavallista isompi rooli sisällön tuottamisessa. Vähän aikaa keskusteltiin siitä, miten sopimusasiat menee ja mitä maksetaan oikeuksista. Me saimme elokuvaa varten käyttöön myös sellaista materiaalia, mitä q-laiset olivat tehneet näytelmää varten, mutta joka oli jäänyt näytelmästä pois, Salmenperä kertoo.
Näytelmän elokuvallistaminen tarkoitti myös sitä, että siitä jätettiin pois pelkkään monologiin perustuvat kohtaukset. Elokuvaan tuli lisäksi mukaan kohtaus, jonka idea on täysin visuaalinen, ilman dialogia.
Q-teatteri ensemble
Häiriötekijä ei ole ensimmäinen Q-teatterin näytelmä, josta on ollut elokuvaksi. Myös Skavabölen pojat ja Putoavia enkeleitä -näytelmät ovat aiemmin saaneet elokuvaversionsa.
Vuonna 1990 perustettu Q-teatteri teki muutama vuosi sitten ryhtiliikkeen. Syksyllä 2012 aloitti Q-teatterin ensemble. Ensembleen kuuluvat näyttelijät Lotta Kaihua, Elina Knihtilä, Tommi Korpela, Elena Leeve, Pirjo Lonka, Jussi Nikkilä, Eero Ritala ja Jani Volanen.
– Me halusimme, että on tietty porukka, joka profiloituu Q-teatteriksi. Tämä oli lähtökohta. Minusta se on menossa hyvään suuntaan. Nyt on ollut monta hyvää juttua peräkkäin ja meillä on ollut kotimaisia kantaesityksiä kaikki näytelmät mitä tämä ensemble on tähän mennessä tehnyt. Se on minun mielestäni ihan kunniakasta. Ainakin nyt vielä tämä seuraava uusi juttu, Milja Sarkolan Jotain toista on kantaesitys sekin, näyttelijä Tommi Korpela kertaa.
Volanen perustelee ensemblen perustamista vielä lisää.
– Q-teatterilla oli sitä ennen kovaa tasoheittelyä, sanotaanko proggiksissa näin laadullisesti. Porukka vaihtui aika kattavasti jutusta toiseen. Saattoi olla, että tässä näytelmässä on nämä henkilöt, seuraavassa ei ole ketään samaa. Ei edes sama ohjaaja eikä välttämättä edes muu henkilökunta, Volanen muistaa.
Onnistuneista kantaesityksistä ja viime vuosien yleisömenestyksestä huolimatta ensemblen toinen taiteellinen johtaja Jani Volanen ei näe syytä vielä hurraa-huutoihin. Oman seuraavan esityksen ensi-ilta on syksyllä eikä paperilla ole vielä riviäkään. Teatterin pyörittämisessä paljon energiaa menee myös pelkkään talkootyöhön. Tulevien Q-teatterin tuotantojen suosio on Volasen mukaan melkein vain ja ainoastaan Hesarin kritiikeistä kiinni. Se määrittää pitkälti tulevatko ihmiset esityksiin vai ei.
– Katsotaan sitten, kun on kulunut kymmenen vuotta. Sitten voi paukuttaa henkseleitä, että jos menee jotenkin ihan helvetin hyvin edelleen, Volanen toteaa.