Mister Parkinson -näytelmä kertoo parkinsonpotilaan tarinan taudin oireettomasta alkuvaiheesta aina siihen kun lääkkeet eivät enää tehoa. Näytelmä perutuu Mikko Kivimäen omiin parkinsonkokemuksiin.
Vain kivun kanssa valvonut tietää yön tuntien pituuden. Vähän helpompaa on makuuasennossa, istuminen on kovinta puuhaa. Kävelisin, mutta kun jalat ei tottele. -Ote Mister Parkinson -näytelmästä
Kivimäki sai tietää sairaudestaan vuonna 1999.
- Oireet ilmaantuivat vähän -98 kävelykipuna. Sitä tutkittiin vuoden verran, ja pari leikkaustaskin tehtiin. Sitten todettiin, että jäljelle jää Parkinsonin tauti, Kivimäki kertoo.
Ensimmäiset kymmenen vuotta tauti eteni hitaasti.
- Nyt täytyy myöntää, että viimeiset pari vuotta herra Parkinson on ottanut kovasti otetta. Vuorokautinen lääkekuorma pitää toimintakuntoisena tunnista kahteen aina lääkkeenoton jälkeen. Heräsin tänä aamuna puoli kuusi, ja olen koonnut itseni aika pienistä palasista puoli kahdeksaan mennessä, Kivimäki sanoo.
Pieniä ne ovat, ja kevyitä, tiilenruskeita tai harmaita, yksi albiinokin. Aamulla kuudelta kourallinen, yhdeksältä muutama, puolilta päivn pari, ja iltapäivällä kolmen tunnin välein yhdeksään asti. Yösatsin huljutteluun kannattaa varata kunnolla juotavaa. Vuorokaudessa melkein kolmekymmentä. Joka ikinen päivä. Kuukaudessa yli 700. Vuodessa yli 9000, keskimäärin euron kappale. -Ote Mister Parkinson -näytelmästä.
Tulossa on myös leikkaus, jossa Kivimäen aivoihin asennetaan elektrodi.
- Sen pitäisi palauttaa kävelykyky kenties viiden vuoden takaiselle tasolle, ja puolittaa lääkitys.
Näytelmään kirjoittamiseen Kivimäki sai kimmokkeen ystävältään.
- Martti Rautio sanoi suurin piirtein vuosi sitten, että kirjoitapa muutama liuska Parkinsonin päiväkirjasta. Minä kirjoitin, ja se eteni niin, että joulukuun alussa oli kai sata liuskaa kirjoitettuna. Nivaska annettiin näyttelijä Mikko Kauraselle, ja jännättiin kuukausi mitä hän sanoo, Kivimäki kertoo.
Mikko Kauranen on aloittanut varsinaisen monologiin valmistautumisen kesäteatterikauden jälkeen.
- Kesäkauden ajan annoin alitajunnan työskennellä, ja aika hyvin se on toiminut. Olen saanut taudin kehooni, siihen liittyy pakkoliikkeitä ja asentoja, vaikka kasvot ovat ilmeettömät. Siinä on pientä mutta jatkuvaa liikettä, Kauranen sanoo.
Kivimäen kirjoitustekniikka on ollut näyttelijälle haastavaa.
- Jussin kirjoitustyyli on minimalistininen. Siihen täytyy saada lihaa ympärille, että minulla oli pelkkä luuranko. Olen koettanut saada sitä puhuttavammaksi, Kauranen kertoo.
Näytelmää tullaan esittämään useilla paikkakunnilla.
- Tuotanto on kevyt. On päässä pidettävä headset -mikrofoni, rollaattori ja muutamia pikkusesineitä - ja se on siinä. Mikrofoni siksi, että kyse on tautinäytelmästä, jos sen esittää täydellä näyttämöäänellä, illuusio häviää. Käytän siis hyvin pientä ääntä.