Parikymmenpäinen lapsijoukko istuu Nekalan koulun liikuntasalin lattialla. Teatteri-ilmaisun ohjaaja Elina Salmi aloittaa itse käsikirjoittamansa monologiesityksen, jossa tekee yhteensä neljää eri roolia. Ohjaaja Miia Säppi istuu hänkin katsomossa.
Viilivallankumouksen teemana on ympäristöystävällinen ajattelu.
Monologi kertoo 13-vuotiaasta Violasta, joka alkaa ympäristöaktivisti Aura Ounasvaaran kannustuksella tutkia viilipurkin matkaa tehtailta kaupan hyllylle. Violalle viili maistuu, mutta saatuaan selville kuinka paljon jo yksikin viilipurkki ja sen valmisteluprosessi kuormittavat ympäristöä, mieli muuttuu. Tästä lähtee liikkeelle monivaiheinen tarina, jonka varrella elintarvikkeiden matka kauppojen siisteihin hyllyihin ja kaappeihin käy selväksi.
- Ympäristöasiat puhuttelevat hyvinkin syvästi minua itseäni. Ja koen, että juuri tätä aihetta on hyvä käsitellä kyseessä olevan kohderyhmän kanssa. Kyse on siis pääasiassa kolmas-kuudesluokkalaisista lapsista ja nuorista, Salmi kertoo.
IdeaTeatteri Osuuskunnalle tehtävä Viilivallankumous on syksystä asti kiertänyt ympäri Suomen kouluja, aina Pirkanmaan kunnista Ranualle saakka. Salmen mukaan yleisöt ovat tähän mennessä lähteneet hyvin mukaan monologin tunnelmaan ja saaneet kiinni siitä, mistä on kysymys.
- Eri-ikäiset lapset bongaavat esityksestä aika erilaisia asioita, ja niin se kuuluu mennäkin. Tarkoituksena onkin synnyttää jonkinlainen ajattelun siemen, joka jää siellä mielessä kytemään eikä tuoda mitään valmiita vastauksia tarjolle.
Paljon muutakin kuin esiintymistä
Elina Salmen teatterialalle toi paitsi halu työskennellä ihmisten kanssa myös herättää keskustelua ja vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin.
- Teatteri-ilmaisun ohjaajan työkenttä on laaja ja juuri se tekee alasta kiinnostavan.
Viilivallankumouksen Ohjaaja Miia Säppi kertoo oman innostuksensa alkaneen esiintymisenhalusta.
- Aluksi se oli varmaankin sitä halua esiintyä, siis lapsena. Myöhemmin tajusin, että teatterin avullahan voi tehdä paljon muutakin hyvää, esimerkiksi opettaa lapsille ryhmätyötaitoja ja sosiaalisia taitoja. Ja yksi asia on juuri teatterin toimiminen ikään kuin yhtenä keskustelukanavana ja eräänlaisena herättelijänä, Säppi kuvailee.
Salmelle Viilivallankumous oli ensimmäinen hänen kirjoittamansa teatteriteksti. Haasteeksi ei muodostunut ainoastaan se, vaan myös nuori yleisö.
- Aluksi ajattelin, että tämä on ylipäätään ihan mahdoton projekti. Loppuen lopuksi valmis teksti syntyi kuitenkin hyvinkin helposti ja nopeasti. Ikäryhmän ajatteleminen kirjoittamisen aikana oli kuitenkin aikalailla sivussa, Salmi kertoo.
Ikäryhmä nousi suuremmaksi ajattelun aiheeksi vasta harjoitusvaiheessa.
- Tottakai sitä mietittiin. Alettiin esimerkiksi miettiä, että hetkinen, ehkä me ei sanotakaan jotain asiaa näin vaan sanotaan se yksinkertaisemmin näin. Tai että minkä kautta joku asia sanotaan. Nostetaan vaikkapa tekstiä isommaksi tekijäksi joku hahmo, joka on tosi karikatyyrinen ja sitä kautta lapselle tosi tunnistettava.
"Teatterin voima on ajaton"
Lastenteatteri saattaa kuitenkin saada kritiikkiä liiallisesta karikatyyrien viljelemisestä.
- Olen hyvin paljon pohtinut sitä, millainen hyvä lastenteatteriesitys on. Lapsi on tulevaisuuden teatterinkatsoja ja on hyvin tärkeää, että millaista teatteria heille tarjotaan ja millaista teatteria kasvatetaan katsomaan. Halvalla ei saa mennä, vaan täytyy varmistaa se, että asia tulee kuulluksi.
Salmen mukaan lapsi on teatterinkatsojana kuitenkin varsin ihanteellinen.
- Teatterissa voi tapahtua mitä vaan ja lapsi hyväksyy sen, ehkä vielä paremmin kuin aikuinen.
Mutta miten 2010-luvun älypuhelin kädessään kasvaneen lapsen saa keskittymään teatteriesityksen katsomiseen?
- Uskon kyllä, että aidosti vuorovaikutteinen tilanne, syntyi se sitten digitaalisen laitteen kautta tai teatteriyleisön ja näyttelijöiden välillä, jaksaa kiinnostaa tulevaisuudessakin, Säppi arvelee.
Salmi on samoilla linjoilla ja näkee teatterin vahvuuden olevan korvaamaton.
- Teatterin vahvuus on jotain aivan muuta kuin mitä siellä hektisessä maailmassa on. Teatterissa ollaan oikeasti läsnä ja tilanne on joka kerta ainutlaatuinen. Uskon, että se on teatterin voimavara ja se on ajaton.